Perustaidot: Noutaminen osa 2

Voihan nouto! Se meinasikin muodostua meille vaikeaksi tehtäväksi. Noutotreenit on edenneet hitaanlaisesti ja arjessakin Gunnar kantelee vähänlaisesti esineitä. Gunnarin ajatus noutoesineistä oli lähinnä tämä:

Jossain kohtaa jätettiin varsinainen nostaminen tauolle ja tehtiin muita noutoon liittyviä harjoitteita eli esimerkiksi sheipattiin villasukka pois jalasta. Se onnistuikin yllättävän hyvin, sukka lähti jalasta noin kuudella toistolla. Sheipattiin myös oven kiinni vetämistä lelun avulla.

Varsinainen esineen noutaminen lattialta sujui kun sen esineen heitti, silloin Gunnar lähti perään ja toi sen tullessaan. Mutta maassa lojuva esine ei herättänyt siinä noutohaluja. Tätäkin ongelmaa purettiin nenäkohteen kautta sekä vuorottelemalla heitettyä ja maassa lojuvan esineen noutoa. Myös noudettavan esineen vaihtaminen oli Gunnarille iso kriteeri, mutta pikkuhiljaa asia on yleistynyt ja viimeaikoina se on jopa tarjonnut sukan nostamista maasta.

Toivo elää siis, jospa me saadaan vielä noutajasta noutaja 😁

Sponsored Post Sponsored Post Menu More Info Learn from the experts: Create a successful blog with our brand new courseThe WordPress.com Blog

WordPress.com is excited to announce our newest offering: a course just for beginning bloggers where you’ll learn everything you need to know about blogging from the most trusted experts in the industry. We have helped millions of blogs get up and running, we know what works, and we want you to to know everything we know. This course provides all the fundamental skills and inspiration you need to get your blog started, an interactive community forum, and content updated annually.

Register now

Iso poika jo!

Gunnar täyttää pian 9 kuukautta! Aika on mennyt niiiin nopeasti, tuntuu että vastahan se tuohon tuli ja nyt on jo murrosikää lähestyvä pojankoltiainen 🥰

Gunnar on ollut niin helppo kouluttaa ja motivoida ruualla että murrosikä on tuonut mukanaan aika isonkin muutoksen. Ulkona ruoka ei enää olekaan paras mahdollinen vahviste, vaan ympäristö ja hajut kiinnostavat kovasti. Myös jalka nousee pissatessa satunnaisesti (välillä nostaa pissatessa etutassua 😁). Myös tavallinen hihnakävely meinaa mennä vetämiseksi. Ollaankin helpotettu asioita, tehdään lyhyt pätkä keskittymistä ja kontaktissa kävelyä ja pidempi pätkä hihnakävelyä ja haistelua ja taas vähän kontaktissa kävelyä jne. Tämä on toiminut hyvin ja Gunnar erottelee hyvin näiden vihjesanat.

Metsäillessä juokseminen ja kaverit on parasta ja luoksetulokäskyt kaikuvat kuuroille korville. Se pysyy kuitenkin lähellä ja autolle mennessä yleensä muistaa minunkin olemassa olon 😁 Luoksetuloja olen helpottanut ottamalla niitä kahdestaan ja palkkaillut paremmilla eväillä (tällä hetkellä broilerpyörykkä toimii!).

Kotona painit poikien kanssa meinaa saada kierroksia liikaa ja niihin täytyykin välillä puuttua ja harhauttaa pojat tekemään muuta.

Yritetään siis pitää kiinni opituista asioista ja sovituista säännöistä, hauskanpitoa unohtamatta. Ollaan treeneissä selkeitä ja musta-valkoisia, niin eiköhän tästä hormonimyrskystä vielä selvitä 😊

Arjen rutiinit

Minulta kysellään useasti miten avustajakoiria meillä Axxelissa koulutetaan ja millaista on koirien arki. Iso osa koirista on opiskelijoiden hoitokoirina eli ne asuvat opiskelijoiden kanssa viikot asuntolassa ja käyvät koulua arkipäivisin. Viikonloppuisin ja lomilla koirat lähtevät mukaan opiskelijoiden koteihin.

Gunnarkin viettää arkensa koulua käymällä, iltaisin ja viikonloppuisin se viettää suht normaalia koiran elämää.

Gunnarin normipäivä alkaa aamulenkillä tai metsäilyllä perheen toisten koirien kanssa.

Metsäily on erityisen tärkeää niin fyysisen kuin psyykkisenkin hyvinvoinnin kannalta.

Koulua Gunnar käy klo 8-16. Koulupäivä pitää sisällään useita lyhyitä treenejä erilaisten taitojen opettelua tai reissuja lähikaupunkeihin treenaamaan erilaissa ympäristöissä toimimista. Välillä metsäillään isommalla labukkalaumalla myös koulupäivien aikana.

Erilaisia treenattavia taitoja on esimerkiksi kehonhallinta tasapainotyynyä hyödyntäen. Gunnar osaakin tulla hienosti jo vasemmalle sivulle tyynyn avulla, mutta oikealle tulo on vaikeaa!

Gunnarin noutokin on edistynyt eli nyt aletaan ymmärtämään, että työt on tehtävä ennen palkkaa, helpot esineet kuten pehmeät lelut nouseekin jo ohjaajalle hienosti!

Kaupungilla treenaillaan yleensä ihmisistä luopumista ja kulkemista erilaisissa paikoissa. Harjoitellaan kulkemista hisseissä, portaissa, väkijoukoissa. Treenaamme kauppakeskuksissa, lenkkipoluilla ja lähiöissä.

Gunnar on nyt totutellut treenaamaan myös muiden kuin minun kanssani ja täytyy myöntää, että se on ollut meille molemmille hiukan hankalaa, mutta jo helpottamaan päin!

Tässä Gunnar treenaa eläintenkouluttajaopiskelija Wilman kanssa kohteen koskettamista tassulla 😊

Koulun jälkeen taas lenkkeillään ja loppuilta menee painiessa Franssin ja Brunon kanssa 😁

Pentunäyttelyssä

Gunnarin kanssa käytiin viikonloppuna Kajaanissa pentunäyttelyssä harjoittelemassa. Ystäväni oli menossa näyttelyyn oman koiransa kanssa, niin päätettiin lähteä mukaan. Samalla pääsin tapaamaan perhettäni kotipuoleen 🙂

Gunnar on jo kokenut matkustaja eli yli 600km matka ei tuntunut missään. Aamusta käytiin metsälenkki, joten toki sekin rauhoitti matkalaista.

Kajaanissa majoituttiin siskoni luokse, ilta meni painiessa kaverin pennun kanssa.

Lauantaiaamusta suunnattiin Kajaanin pallohallille näyttelyyn. Uusi kokemus sekin halli Gunnarille. Hän käyttäytyi hienosti, rokotusten tarkastajakin ihmetteli miten hienosti toinen jaksoi odotella 😊

Omaa vuoroa odotellessa kierreltiin alueella ja harjoiteltiin toisista koirista luopumista. Suurimmaksi osaksi se sujuikin, pienet iloiset spanielit oli vaikea ohittaa 😁 paikalla oli yli 350 koiraa päivän aikana eli ohiteltavaa riitti!

Kehässä käyttäytymistä ei ehditty hirveästi harjoittelemaan, treenilistalle tuli ainakin hampaiden katsominen. Selvittiin kuitenkin ja tuomarikin tykkäsi 😊 Ainoana koirakkona voitettiin luokkamme, mutta ei saatu kunniapalkintoa Gunnarin mataluuden takia.

Onnistunut reissu kuitenkin treenimielessä!

Siskon luona saatiin vielä treeniä lasten kanssa ja tutustuttiin mm. robottikoiriin 😁

Perustaidot: noutaminen

Noutaminen on pohjana useassa eri avustajakoiran tehtävässä. Koira nostaa pudonneita tavaroita joko ihmiselle käteen tai syliin, avaa ovet ovessa roikkuvasta narusta, avustaa riisumisessa, kantaa tavaroita, laittaa pyykkiä koneeseen ja roskat roskiin. Noutaminen on siis hyvin tärkeä pohjataito! Ja tietenkin noutajalle helppoa! Tai niin voisi kuvitella 😁

Gunnar on hyvinhyvin ahne koira, ruoka on sille ISO juttu. Törmäsimme siis ongelmaan ettei koira voi noutaa, koska eihän silloin voi syödä samaan aikaan! Aloitimme noudon opetuksen siis temputtelemalla nenäkosketusta esineeseen ja siitä pikkuhiljaa tarttumista ja nostamistakin. Käsikohteen avulla kohdennettiin noutoesinettä käteen. Toistoja ollaan tehty vähän, ollaan yritetty pitää hyvä vire ja innostuminen yllä treeneissä.

Samalla arjessa olen kehunut kun kantaa lelua, keppiä tai roskia. Myös vetoleikkiin olen kannustanut, jotta otteeseen saadaan vähän enemmän voimaa. Tasapaino on treenien välillä tärkeää, ettei tule vahvistaneeksi mitään liikaa!

Gunnar leikkii vetoleikkiä meillä hoidossa olleen Yodan kanssa. Yoda on Axxelissa heinäkuussa syntyneestä pentueesta, tuleva aputassu hänkin ❤

Ensimmäinen junamatka

Kesäloman kunniaksi lähdettiin Gunnarin kanssa junalla Turkuun 🙂 Mukaan lähti ystäväni samanikäisen pentunsa kanssa.

Gunnar matkusti junassa melko mallikkaasti ensikertalaiseksi, isompia reaktioita ei tullut junan ääniin tai liikkeeseen.

Turussa tehtiin lyhyt lenkki keskustaan. Kiinnitin kulkemisessa huomiota nimenomaan luopumiseen eli että pystyttiin ohittamaan ihmiset sujuvasti. Selkeästi pentu väsyi, itsellekin oli raskasta suurkaupungin meno 😀

Takaisin mennessä kahviteltiin juna-asemalla ja samalla harjoiteltiin rauhoittumista uudessa paikassa 😊

Kaiken kaikkiaan onnistunut treeni jonka lopputuloksena oli väsynyt pentu!

Perustaidot: Kohdetyöskentelyä

Kohdetyöskentely on jokaisen harrastavan koiran perustaito. Kohde voi olla esimerkiksi matto, pannunalunen, kämmen tai kosketuskeppi. Koira opetetaan koskemaan kohdetta yleensä joko tassulla tai nenällä, nämä ovat tärkeitä pohjataitoja myös avustajakoiralle. Kohdetyöskentely aloitettiin Gunnarin kanssa käsikosketuksesta eli kämmen auki koiran nenän eteen ja kun se uteliaisuuttaan menee sitä nuuskimaan niin kehutaan ja palkataan. Viedään käsi välillä pois ja tuodaan se taas koiran eteen. Myös nameista luopumista voidaan tehdä käsikohteen avulla: toiseen käteen namit ja toinen tyhjänä koiran eteen. Koiran on siis ensin tökättävä nenällä tyhjää kämmentä saadakseen ruuan toisesta kädestä. Käsikohteesta on hyötyä esimerkiksi kauniin tervehtimisen opettamisessa, noudossa ja luoksetulossa. Käsikohteen kautta koira ymmärtää myös että nenää voi käyttää näinkin ja tästä on hyvä jatkaa nenäkosketuksen sovelluksiin kuten tarraan/post it-lappuun kohdennukseen. Tätä taitoa voi käyttää esimerkiksi näin:

Tassukohteiden käyttö koulutetaan hyvin samalla tavalla eli laitetaan kohde esille, pentu menee sitä uteliaisuuttaan katsomaan ja siitä se lähtee! Tassukohdetta käytän itse esimerkiksi perusasennon ja seuraamisen kouluttamiseen koiralle.

Perusasentoa eli sivulla istumista olen lähtenyt kouluttamaan opettamalla koira istumaan ensin isommalla kohteella ja kun siihen hakeutuminen on sujuvaa, olen pienentänyt kohdetta, jotta perusasentoon saadaan suoruutta. Ei avustajakoiran sivulla istuminen niin tarkkaa ole, mutta suora ja tiivis sivulla istuminen helpottaa olemista esimerkiksi ruuhkaisissa hisseissä tai ravintoloissa.

Reissussa taas!

Gunnarin kanssa tehtiin ennen juhannusta pidempi reissu Kuopion kautta Kajaaniin ja takaisin! Kuopiossa oli työjuttuja ja Kajaanissa kävimme moikkaamassa perhettäni ja osallistumassa kummipoikani konfirmaatioon.

Kuopiossa yövyimme hotellissa ensimmäistä kertaa. Hotelli oli ihanasti satamassa, joten pääsimme lenkkeilemään kauniisiin maisemiin Kallaveden rannalle 🙂 Uimaan Gunnar ei vielä uskaltautunut, juomassa sentään kävi.

Hotellilla Gunnar käyttäytyi mallikkaasti, kulki hississä ja käytävillä hienosti. Lenkeillä nähtiin paljon koiria, ihmisiä, erilaisia laivoja ja osuttiinpa festareillekin 😀 Kuopion torilla käytiin ihmettelemässä musiikkia ja motoristeja. Eli melkoinen annos uusia juttuja pennulle.

Kajaanissa päästiin leikkimään lasten ja mäyräkoira Minnin kanssa. Siskoni perheessä on myös koira, Tico, joka ei kaikesta Gunnarin yrityksestä huolimatta oikein lämmennyt pennulle.

Kotona meidät otettiin vastaan suurella riemulla, niinkuin aina! Reissussa huomasi miten supertärkeää pennulle on koirakontaktit, painiminen ja riekkuminen. Varsinkin kun itse sain sitten oman osani näistä naskalihampaista 😀

Perustaidot: Rauhoittuminen

Yksi tärkeistä avustajakoiran elämään kuuluvista perustaidoista on rauhoittuminen. Avustajakoira kulkee käyttäjänsä mukana kaikkialla, päivät ovat joskus pitkiä eli on taito osata levätä aina sopivissa kohdissa. Avustajakoiran pitää pystyä odottelemaan rauhallisesti esimerkiksi ravintolassa tai fysioterapiassa. Koulutuksessa olevan koiran on opittava odottamaan omaa vuoroaan treeneissä, sama koskee tietysti harrastavaa koiraakin. Kun koira osaa ottaa tauot treenissä/tekemisessä levon kannalta, se jaksaa paremmin ja sen yleinen stressitaso pysyy matalammalla.

Gunnarin tullessa meille se oli tietenkin juuri joutunut jättämään kaiken tutun taakseen, ihanan kasvattajan, emon ja sisarukset. Alkuun se pentumaiseen tapaan nukkui paljon, mutta pysytteli mielellään siellä missä ihmiset tai toiset koirat olivat. Minun kenkäni se tuntui ottavan tukikohdakseen, kenkä kannettiin olohuoneeseen ja siihen viereen tai päälle oli hyvä nukahtaa. Häkkiin rauhoittumista ja pieniä yksinoloharjoituksia alettiinkin treenaamaan heti ensimmäisestä päivästä alkaen.

Gunnar nukkuu ja syö häkissä ihan sen oman turvallisuuden takia, näin se ei jää isompien jalkoihin. Ruokin sen häkkiin ja sinne se meneekin nykyään kovalla vauhdilla ruokaa odottamaan. Häkkiin saa myös puruluita (tämäkin osittain turvallisuuskysymys, ei tule resurssiongelmia isompien poikien kanssa) eli häkki pyritään tekemään kaikin tavoin mukavaksi ja turvalliseksi paikaksi olla.

Syömisen aikana käytän yleensä isompia poikia ulkona, ensin lyhyen hetken ja siitä aikaa pidentäen, samalla siis opettaen Gunnarille asteittain yksinoloa.

Koulussa häkissä oleminen ja odottaminen ovat aika isokin osa koirien koulupäivää. Minulla on ollut nyt noin 4 koiraa koulutettavana päivittäin eli kun yksi treenaa, muut odottavat. Gunnarille luokassa häkissä oleminen oli alkuun vaikeaa, varsinkin jos yritin poistua näköpiiristä. Avuksi tähän treeniin laitoin palkkioautomaatin (Treat&Train) häkkiin ja kaukosäätimen avulla palkkasin pentua aina kun se oli hiljaa kun poistuin huoneesta. Aluksi poistumiset olivat myös hyvin lyhyitä, jotta pentu ymmärsi että tulen vielä takaisinkin. Namiautomaatti oli Gunnarin mielestä ihana, enkä meinannut saada pentua enää häkistä pois 😀 Tärkeää oli myös se, että Gunnaria oli jo lenkitetty ja koulutettu ennen rauhoittumistreeniä, näin rauhoittuminen oli huomattavasti helpompaa ja luonnollisempaakin.

Perustaidot: Hoitotoimenpiteet

Hoitotoimenpiteet ovat tietenkin osa jokaisen koiran elämää. Kynnet leikataan, korvia ja hampaita tutkitaan, tassuja pyyhitään, joskus käydään hierojalla tai fysioterapiassa. Pennusta alkaen on hoitotoimenpiteet hyvä tehdä koiralle mukaviksi, joudutaanhan niitä tekemään viikoittain ellei jopa päivittäin! Avustajakoirille joudutaan miettimään hoitotoimenpiteisiin vielä tulevan käyttäjän näkökulma eli kynnet voidaan leikata esimerkiksi pöydällä, jolloin tämäkin on erikseen opetettava asia.

Ihan pienen pennun kynnet leikataan kun se on hyvin väsynyt eli silloin on helpoin saada kynnet leikattua ilman taistelua. Pennun kasvaessa sille voi opettaa erillisen asennon kynsien leikkuuseen eli esimerkiksi kylkimakuun. Gunnarin kanssa on tutustuttu kynsisaksiin (nekin toimivat leluna 😀 ) ja harjoiteltu tassuihin koskemista positiivisen vahvisteen avulla eli tassuun koskeminen, kehu ja palkka. Treenejä jatketaan Gunnarin kasvaessa, tavoitteen esimerkiksi Eva Bertilssonin opettamat startti- ja stoppinappulat hoitotoimenpiteisiin. Näistä lisää myöhemmin kun treenit etenee 🙂

Gunnarin kanssa kävimme myös Turussa FysioMuuvilla Tiina Kuusiston käsittelyharjoituksissa. Pennulle opetetaan klassisen ehdollistuman kautta, että kosketus on hyvä asia. Eli jälleen kerran: kosketus, kehu ja nami. Tiinan mukaan kylkimakuun opettamisessa kannattaa edetä koiran ehdoilla, pennun tasapainoelin ei välttämättä ole vielä tarpeeksi kehittynyt ja kylkimakuulle meneminen voi tuntua siitä hurjalta kaatumiselta.

Samalla tutustuttiin erilaisiin kevyisiin jumppaharjoitteisiin. Gunnar pärjäsi uudessa paikassa uuden ihmisen kanssa hienosti, jumppajututkin lähtivät alkuhoipertelun jälkeen sujumaan erittäin hienosti 🙂